Toiset etä-Eidalun-pennut, kuudes pentue

Torstaina 3.4. Arja viestitteli, että Neren lämmöt ovat tippuneet "maagisen rajan" ali. Se kertoo, että synnytyksen aika on lähellä. Minä, saatuani lapset nukkumaan ja koirat autoon, kieppasin Nooran Itä-Helsingistä henkiseksi tueksi mukaan, ja yhdessä köröttelimme Hämeenlinnaan Neren luo. Ilta vaihtui yöksi ja painuimme punkkaan odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Aamulla sitten totesimme, että jaahas, illalla takas mutta nyt töihin. Tietenkin juuri silloin meni pentuvedet, ja sitten rupesimmekin kyttäämään supistuksia. Kyllä ne alkoivatkin, kellontarkkaan samaan aikaan kuin edelliselläkin kerralla, mutta eka pentu (musta poika) oli synnytyskanavassa poikittain, ja eläinlääkärille suuntasi automme nokka.

Tohtorisetä auttoi pontevan pojan pihalle, ja sitten tulikin pari parkkia narttua piirrolla ja ilman oikein hienosti, kuten oppikirjoissa lukee - tosin oksitosiinin avustuksella. Parkkipoika juoksutettiin maailmaan, tunnin nitkuttuaan matkalla kohdusta synnytyskanavaan. Mutta musta tyttö viihtyi lämpimässä emon piilossa niin, että se oli kolmen tunnin kiihkeän juoksutuksen ja muun stimuloinnin jälkeen, kalkista ja oksitosiinista puhumattakaan, edelleen sitä mieltä, että tänne jään. Joten iltapäivällä lääkärisetä kakkonen varasi leikkaussalin, ja kiihkeä-ääninen musta tyttö leikattiin meidän ihailtavaksemme.

Nyt pennut ovat jo lentäneet pesästä maailmalle omien ihmistensä luon. Nerellä on mahassaan muistona iso arpi näistä optimismipennuista. Vaikka pentujen syntymä tuntuikin hetkittäin lähes epätoivoiselta, jaksoimme silti uskoa ja luottaa kaikkien elinvoimaisuuteen, ja kyllä lopulta kaikki viisi pääsivät omien ihmistensä ja perheidensä parhaiksi ystäviksi ja ulkonajuoksuttajiksi..

Neren Arjan kanssa ihailtuamme Neren suoriutumista ensimmäisten pentujen hoitamisesta, päädyimme ajatukseen pennuttaa Nere toistamiseen. Nere kävi tapaamassa parkkia komeaa hämäläis-herraa Taapanterin Huliviliä "Rexiä" helmikuun ekana viikonloppuna. Olimme jo menettäneet toivomme, ettei tämä juoksu olekaan astutusjuoksu, sillä Rex koko edeltävän viikon oli kohteliaan kiinnostunut, muttei vaivautunut yrittämään astumista. Päivä ei ollut kuitenkaan oikea. Lauantai-iltana Neren pojan Nallen oltua sairaalloisen rakastunut äitiinsä, Arja päätti vielä kerran ajaa parisenkymmentä kilometriä pohjoiseen, ja niin se oli intohimoista nalkkia 20 minuutin verran :) Eli oli se taas uskottava kokenutta urosta...

Musta uros: Eidalun Murheenkryyni (Piki) muutti Petran perheen luo Espooseen.

Parkki narttu ilman piirtoa: Eidalun Helpotuksen Huokaus (Neela) muutti taas Leenan ison pihan valloittajaksi Kirkkonummelle.

Parkki piirtonaamanarttu: Eidalun Onnenkantamoinen (Adja) muutti Annan ja Tommin juoksuttajiksi myöskin Espooseen. Adjasta tulee joskus Arjan omaa kennelnimeä kantavan ensimmäisen pentueen emä. Adja on minun ja Arjan yhteinen sijoitusneitonen.

Parkki uros: Eidalun Toivon Kipinä (Aslan) muutti velipuoli-Jussin kaveriksi Pirkkalaan Raijan omaksi pojaksi, kun Jussi on vallannut perheen tyttäret omiksi ihmisiksen ;D.

Musta narttu: Eidalun Ilonkyynel (Nella) muutti Keski-Suomeen Nutulle "pikkusiskoksi". Sallan väripakka sekoitettiin, kun luonne-fengshui oli ulkonäköä tärkeämpi ;)

 

Eidalun Kennelin kuudennen pentueen sukutaulu
Taapanterin Hulivili Fin Mva Taapanterin Arska Risukarhin Ölli Risukarhin Nuovvi
Risukarhin Seita
Taapanterin Juulia Nutukas Jessejames
Peänu Emergarde
Madonna Pilvipolun Severi Shacal Loitsu
Irene
Rahkis Kizmet Rahkis Kista
Peänu Ettonen
Piiparipojan Nerea BH Reppulin Ered-Luin Seemu Nutukas Muotka-Jussi
Tsabba Inalkalei Inska
Reppulin Tanta Piipari Reppulin Saruman
Rahkis Solveig
Hankiaisen Pessi Huhtun Taamo Tsabba Tsarga
Huhtun Staalo
Pukranvaara Ravdnji Fin Mva Rahkis Lapin Loituma
Peera