Eidalun kennelin neljäs pentue

Piian (Puhuripeikon Pohjan Piika) ja Tahvon (Naavaneidon Suentassu) heinäkuussa himoilema satsi rupesi haluamaan ulos maailmaan tiistaina keskellä työpäivääni, 4.9.2007. Onneksi olin saanut Tahvon emännän Sannan lukemaan tentteihinsä Piika-koiran seuraksi. Kahden aikaan sain taksiin hyppäys -määräyksen, ja niin kiidin todistamaan pentuvesien menon jälkeisten supistusten häviämistä. Sysiväikeen Jennin ja Sannan kanssa yritimme kaikki Piiparipojan Hennin ja Reppulin Mirjan niksit supistusten uudelleen aloittamiseksi, mutta tuloksetta, ja niin vaille neljä tartuin puhelimeen, soitin eläinlääkärille ja hyppäsimme autoon.

Puoli viiden aikoihin Piika tutkittiin ensin röntgenillä, jolloin kolme pentua paljastivat lopullisen lukumääränsä, sitten nukutus ja leikkaussaliin. Monien ikuisuudelta tuntuneiden minuuttien jälkeen raivokasta ja elinvoimaiselta kuulostavaa pienen koiranpennun möykkää alkoi kuulua vastapäisestä huoneesta, ja niin pojat syntyivät viiden aikoihin. Kuudelta Piika jo makoili kokoonkursittuna poikiensa vieressä, ja vaille seitsemän laskun maksettuamme köröttelimme rauhallisesti takaisin pentulaatikon ääreen.

Tästä jännitysnäytelmästä syntyivät siis piirtopää, punaposki Hokkuspokkus, piirtopää harmaahapsi Simsalabim sekä kaksikon kolmikoksi täydentävä täysin hallava punaposki veli Abrakadabra. Minulla on pojista suuret odotukset: Piikahan on lähes haukkumaton, tasapainoinen ja vahvahermoinen koira, joka ei turhia hötkyile. Ja Tahvo samoin!

Herra täsmälliset - aamuseiskalta ylös, kasilta koisimaan, puoli neljältä ylös viideltä koisimaan, puoli kasilta iltahulinat joita vietetään tunti, ja kympin iltaruoan jälkeen vielä pikkurumba ja sitten unta pollaan - ovat hyvin sopeutuneet meidän perheen arkirytmiin. Yötkin menee pääosin nukkuessa, joskus neljän maissa kuuluu papereilta rapinaa, kun pisuhätä on katkaissut maittavat unet.

Hokkuspokkus on sylikoira. Hokkuspokkus on kiinnostunut ihmisistä, niiden käsistä ja jaloista. Hokkuspokkus on läsnä. Hokkuspokkuksesta tuli tuusulalaiskoira Kuru, Ruska-sheltin velipoika Halosen ja Sibeliuksen maisemiin. Kuru ei halua olla kaukana, vaan se tahtoo olla lähellä.

Simsalabim on utelias veijari, joka mennessään haukkuu iloisesti ja yllyttää veljiä mukaan. Simbe muutti Pohjois-Helsinkiin juoksuttamaan Mikkoa ja Tiinaa hakumetsissä ja tottiskentillä. Simsalabimistä tuli Herra Mokoma, vaikka mokomasta ei herraa saa tekemälläkään ;D Mokoma on seurallinen veijari, jonka tarvitsee olla ensimmäisenä ihmettelemässä ja maistelemassa maailmaa.

Abrakadabra on utelias ja omaehtoinen. Abrakadabra haluaa itse päättää koska tullaan syliin ja koska mennään pois. Abris on hyvin seurallinen jos se niin tahtoo, mutta myös hyvin itsenäinen ja omatoiminen. Abrakadabra asustelee Severinä Jaakon luona itäisessä Helsingissä.

Sunnuntaina iltapäivällä vajaa seitsemän-viikkoisina pojat pääsivät mukaamme harjoittelemaan autoilua, ja päätimme matkata Munkkiniemen puistoon ihmettelemään tippuneita lehtiä. Reissu oli niin jännä, että ykä oli tullut lopuksi jokaiselta, ja pojat päätyivät suihkun kautta unten maille muistelemaan jäätyneen maan hajuja...

 

Eidalun Kennelin neljännen pentueen sukutaulu
Naavaneidon Suentassu Shacal Woodoo Risukarhin Oarri Tsabba Musta
Risukarhin Lupita
Shacal Jasmi Shacal Loitsu
Nutukas Kuura
Naavaneidon Pihka Pukranvaara Anttu Shamaani Reppulin Saruman
Peera
Salla Risukarhin Culku
Kata
Puhuripeikon Pohjan Piika Reppulin Taur-Dil Tuiskuturkin Esko Pilko
Tuiskuturkin Saana
Reppulin Tar Elendil Reppulin Tor Tammikilpi
Pukranvaara Puura
Reppulin Morwen Shacal Lutto Peski Muhvi
Shacal Nuhppir
Nennikka Noona Naamo
Reppulin Hanna